Listening to: Nami Kaze Satellite
Reading: Zombi - Taistelijan opas
Watching: PewDiePien video
Playing: nöthinggg
Eating: nöthinggg
Drinking: päärynämehu (tiivisteestä tehty)

Tulipa uusi päivitys nopeasti!
...kunhan otsikko ei anna nyt paljon pelottavampaa kuvaa kuin mitä oikeasti tarkoitan :'D

Ja siis otsikko viittaa tähän: en ole sairastellut aikoihin, mutta nyt viimeisen viikon ajan on ollut vähän surkeampi olo.
Viikonloppuna:

(anteeksi sotkuinen käsiala)
Nyt kuumeeseen viittava olo on onneksi lähtenyt, mutta ääni on ja pysyy käheänä. Etenkin maanantai-tiistai-aikoihin ääni oli aamusta niin hajalla, että piti puhua melkein jatkuvasti kuiskaten. Iltapäiväksi hellitti, aamulla taas samanlailla. Nyt ääni on alkanut palautua, mutta sen sijaan on tulossa kipeä yskä. :C

Ajantapoksi olen piirtänyt ja lueskellut, ja tehnyt koulujuttuja tietenkin. Lisäksi on ollut pari, kolme mukavan pientä tilaustyötä vapaa-ajalla, sellaisia ettei tarvitse ottaa paineita mutta joihin jaksaa panostaa oikeasti :3
Lisäksi löysin tällaisen pelin kuin Go Fast. Ja mitäs tapahtui kun aloin pelata sitä?


(pahoitteluni jälleen surkeasta käsialasta)
Miksi olen hyvä jossain, joka on niin hyödytön arkielämässä? xDD

Katsoin yhtenä päivänä erästä PewDiePien kauhupelin läpipeluuta (tätä näin). Yleensä en säiky helposti, korkeintaan säpsähdän ym. ja jos puhun yhtä aikaa jollekulle videota katsoessani, ääneni voi muuttua henkäisyksi tai vastaavaa. Mutta nyt, kun katsoin tuota videota, pelästyin pahanpäiväisesti...


...että sellaista :'D En ole ehtinyt piirtämään kamalan paljoa noiden sarjisten lisäksi, koulussa on tullut piirrettyä niin paljon + olen värkkäillyt vapaa-ajan pikkutilaustöiden kanssa. Ja olen piirrellyt myös viime päivinä iScribblessä Flighto -käyttäjän kanssa, pääosin sarjakuvaimproomme, eli luvassa on paljon ihmishahmoja (katsokaa ja kauhistukaa! minun epäanatomiset ihmisörvelöni!)

Tässäpä tähänastiset tilaustyöni (kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi):

Yokkyenalle hänen hahmonsa Yokiro



Mandariinille hänen hahmonsa Kevin



Ja sitten luonnos-/iScribble-piirrosläjä. Yleensäkin tehdessäni iScribblessä kuvat ovat värillisiä, joten kerrankin tämä luonnosläjä sisältää jotain muutakin kuin harmaasävyjä~



Semmottista tällä kertaa :3 Kiitokset teille lukijoille kun jaksatte poiketa käymään täällä <3

(kirjoitus on muuten sama kuin minkä julkaisin tänä aamuna, mutta lisäilin ulkoasusta asiaa)

Uusi ulkoasu on...
	Hieno, sopii hyvin!
	Hieno, mutta edellinen oli sopivampi.
	Kelpaa.
	Ei minun makuuni.
	Kamala, vaihda takaisin edelliseen.
pollcode.com free polls

Listening to: Naruto Shippuuden 3. Movie -soundtrackeja, juuri nyt Flying Light menossa
Reading: Jack London - Kultaa ja kuntoa
Watching: nöthinggg
Playing: nöthinggg
Eating: nöthinggg
Drinking: juoma-automaatista ostettu kaakao


Klikkaa kuvaa!
Tämä ihana ihminen meni ja mainosti blogiani kehuilla saattaen, vaikkei mitään oltu sovittu tai vastaavaa <3 Niinpä tahdon kiitokseksi hänelle mainostaa tässä hänen mahtavaa blogiaan vastapalvelukseksi! ^^
Menkää ja tutkikaa, sieltä löytyy niin ihania piirroksia ja satunnaisia sarjakuvia kuin myös syvällisempiä tekstejä, samoin arkipäiväisten asioiden kertoilua :D

Okei, kaikki varmaan huomasivat että ulkoasu vaihtui. Saatte äänestää tuolla poll-systeemillä tai kommentoida uutta ulkoasua, mitä mieltä olette, onko siinä jotain parannettavaa ja sopiiko se blogiini paremmin kuin edellinen, vai pitäisikö kenties vaihtaa takaisin vanhaan. Sen tiedän, ettei taustakuva jostain syystä jatku aivan sivun alareunaan, mikäli kirjoitukset venyttää sivua alaspäin pahasti, niin kuin nyt, mutta sille en voi mitään :'D Muuten olen avoin ehdotuksille ja ongelmamaininnoille.

Mitään mullistavaa ei ole oikeastaan tapahtunut, ellei nyt lasketa tuota ulkoasumuutosta. Vappu tuli ja meni, tämän viikonlopun lojun lepäillen asuntolassa itsekseni ja yritän värkkäillä hommia. Koulun piirtopöydän johto meni mäsäksi, mikä hidasti töiden tekoa, mutta nyt asia on korjaantunut. Luultavasti koko viikonloppu menee piirtäessä, kirjaa lueskellessa ja toivon mukaan myös mesettelyssä, etten muutu aivan mökkihöperöksi. Löysin uudelleen taas Naruto -soundtrackit, joita en ole kuunnellut häpeällisen pitkään aikaan. Nyt aloitin taas biisien kahlauksen, kohta varmaan muistitikku ylikuumenee liiallisesta käytöstä... Tai korvat hajoaa, vaikken yleensäkään huudata musiikkia liian kovaa, nyt korvien hajotuksena on syynä liian pitkään musiikin kuuntelu :'D

Olen katsellut lapsena mm. Pokemoneja, Muumeja, Tonttuja, Tikun ja Takun pelastuspartiota ja monia muita lastenohjelmia, mutten ole kohdannut koskaan Sherlock Houndia. Eksyin yhtenä päivänä vahingossa katsomaan Sherlock Houndin suomenkielisen tunnarin, ja se antoi sen verran hyvän ensivaikutelman, että päädyin katsomaan yhden jakson suomeksi Youtubessa. Se varmisti koukuttumiseni kyseiseen piirrossarjaan, ja pari viime päivää olen stressaamisen vastapainoksi tappanut aikaani tämän ohjelman äärellä. Rakastan sympaattisia hahmoja ja monipuolisia jaksoideoita <3 Myös tunnari on kiva korvamato, joka ei ärsytä. Luultavasti tämä johtaa siihen, että yritän myös jossain vaiheessa piirtää fanarttia sarjaan liittyen ;)

Piirroksista puheen ollen, tässä pieni piirrosläjä. Olen piirtänyt säälittävän vähän viimeaikoina, mutta kai tämä on tyhjääkin parempi, ja tässä piirrosläjässä on muutama vähän panostetumpikin kuvanen. Olkaa hyvät, luonnosläjä~



Tämmöistä tällä kertaa. Kiitokset blogini lukijoille, ensikertaan~ <3

Listening to: MLP:FIM Canterlot Wedding All Songs
Reading: kolme huonoa kirjaa putkeen, nyt ärsyttää
Watching: PewDiePien videot
Playing: Angry Birds Rio
Eating: äidin leipomat pasteijat, nams <3
Drinking: omenakanelitee

(merkkasin tämän myös ilmoitusviestiksi koska tilaustyöjuttu)
Tästä tulee nyt hieman tönkkö kirjoitus, tässä välissä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kertomisen arvoista ja enkä ole saanut niin paljoa piirroksia aikaan, että viitsisin julkaista vielä uutta luonnosläjää. Joten tässä on vähän, mutta ytimekkäästi tavaraa.



(tuo 2 € kolikko on vain osoittamaan mittasuhteita, minkä kokoisia kuvat ovat)

Eli nyt olisi tarjolla Hopeanuoli-aiheisia jääkaappimagneetteja! Hopeanuoli, Riki, John sekä Smith löytyvät tällä hetkellä valikoimasta, tässä tarkempi kuva magneettikuvista.
Voin tehdä lisääkin hahmoja pyynnöstä. Tuolloin ne menevät myös yleiseen myyntiin - kuitenkin, jos pyydät jostakin toisesta hahmosta magneettia, ostathan myös itse kun pyydät kyseistä hahmoa tehdettäväksi. Minulla on tallessa jokaista esillä olevaa magneettia muutama kappale, mutta jos ne loppuvat ja niitä pyydetään enemmän, teen niitä lisää.
Yksi magneetti maksaa 3 €, kaksi kappaletta 5 €. Hintaan sisältyy postimaksu.

Näiden lisäksi olen myös valmis tekemään tilaustyönä magneetteja, avaimenperiä ja kirjanmerkkejä omista hahmoistanne tms. Tässä esimerkkinä Yokiro-avaimenperä, jonka tein Yokkyenalle DeviantARTissa. Suurempia tilaustöitä en ota juuri nyt vastaan.
Näissä hinta määrittyy sen mukaan, millainen työ on, eli kokokuva, pääkuva, taustallinen vai taustaton, magneetti, avaimenperä, jne.

Jos olet kiinnostunut, tai jos haluat kysyä jotain, ota yhteyttä e-maililla raymanlandia ät suomi24.fi


Tässä on miljoonan valovuoden takaa piirrossarja siitä, kun kävin parin luokkalaisemme kanssa Oulussa :D



Että sellaista tällä kertaa. Hyvää kevään jatkoa ihmisille :) Ja kiitos teille ihanille ihmisille jotka jaksatte seurata blogiani <3 Vaikken osaakaan ilmaista sitä kovin hyvin, arvostan sitä kovasti että joku vaivautuu seuraamaan tällaisen tavallisen tallaajan blogisälää :D

Listening to: Puhu Äänellä Jonka Kuulen
Reading: Soturikissat: Tulitähden tehtävä
Watching: nöthing~
Playing: nöthing~~
Eating: nöööthing~
Drinking: sekahedelmämehua

(tässä kirjoituksessa osa piirroksista on erityisen surkealaatuisia, kiitos koulun skannerin, joka nyt jostain syystä temppuili tavanomaista enemmän)

Hellou vaan ihmisille jälleen! Pääsiäinen tuli ja meni, tuli syötyä suklaamunia ja lojuttua. Piti saada jotain hyödyllistä aikaan, mutta enpäs vain saanut, vaan tuhlasin aikaani pelaamalla Crash Bandicoot 2:ta ja piirtelemällä (sangen vähän). Palasin lomalta jokseekin väsyneenä, mutta piristystä tuo se, että koulussa alkaa animointikurssi. Nyt ollaan vasta käsitelty 3D:tä ja odotan innolla 2D-animointia. Tosin, kyllä 3D:kin maistuu pitkän, oikeastaan hivenen tylsän mutta myös turhauttavan kirjantaiton ääreltä päästyä. Sain tänään tehtyä 3D-tuolin, mikä peräti näytti konttorituolilta eikä vain epämääräisiltä paloilta, kuten aluksi uhkasi käydä.

Tympii, yritin asentaa Internet Security 2012 -virustentorjuntaohjelmaa, kun isä osti ja siinä tuli useampi kappale, joten hän antoi luvan että saan asentaa yhden niistä. Mutta koska minulla on vanhastaan AVG koneella, jostain syystä se ei nyt suostu poistumaan koneelta, eli lopputulos on se, että minulla on vajanainen, osittain poistettu AVG ja vajanainen, osittain asennettu F-Security. En uskalla oikein pyöriä netissä paljoa juuri nyt, ettei mikään pöpö pääse iskemään. AVG, jota olen aina pitänyt hyvänä virustentorjuntaohjelmana, menetti pisteitä silmissäni ja mukavasti, kun ei suostu edes poistumaan kunnolla, että saisi toisen ohjelman tilalle...
Silti kirjoittelen Vuodatukseen, trololol. Mutta pelkään jatkuvasti astua millekään vähänkään epämääräisemmälle sivulle, ettei varmastikaan tule viruksia - tosin, kyllähän niitä voi tulla muutenkin.

Palaan vielä loma-asiaan. Ärsytti ihan suunnattomasti kun oli suuri inspiraatio piirtää, mutta sitten erinäisistä syistä johtuen en päässytkään kunnolla piirtämään. Aioin kuvatakin speedpaint -videota samalla kun piirtäisin piirtiksellä, mutta tässä syy, miksei sitten niin käynytkään:


Että näin. Nyt eilen ja tänään yritin tuherrella, muttei enää oikein sujunut. Sain sentään väritettyä yhden hahmokuvan, jonka olen luvannut jo aikaa sitten eräälle roolipelaajalle Maskiketuissa - onneksi olin linettänyt kuvan aiemmin, ja koneessa riitti virtaa sen verran, että sain iskettyä värit pintaan. Sen enempää hyödyllistä en oikein saanut tehtyä pääsiäisloman aikana, mitä nyt tuhersin luonnoskirjaan, mutta melkein kaikki piirrokset olivat niin kamalia, ettei niitä voi näyttää oikein kenellekään, saati julkaista nettiin. Tässä siis se vähäinen piirrosmäärä, mitä olen saanut viimepäivinä tehtyä (osa on ennen pääsiäistä, mutten päässyt silloin skannerin äärelle):



Tässä Aquan hahmo, Ikirouta - kyseessä on siis esittelykuva hahmolle.




WIP-kuva, joka on erittäin vaikeasti tunnistettavissa :') Yritin pikasuhertaa Lucyn ja Timin, mutta hermot menivät nopeasti ja jätin tämän tällaiseksi söherrykseksi.



Että tämmöistä. Kiitos teille ihanille ihmisille, jotka jaksatte seurata blogiani <3 Ensikertaan!

Listening to: Iridescent
Reading: Ruohometsän kansa
Watching: Transformers Prime
Playing: -
Eating: ...
Drinking: päärynämehua Mehukatti -tiivisteestä, edelleen

Tsädääm :D Lupasin, että seuraavassa kirjoituksessa olisi piirroksia, ja tässä niitä tulee. Tämä kirjoitus on ihan piirrospainotteinen, mitä nyt selitän tähän väliin ihan vähän.

Terkkari varasi minulle ajan. Siihen tuntuu olevan vielä ikuisuus, mutta onneksi se on kuitenkin kuukauden sisällä. Nyt ei auta muu kuin sinnitellä. Unentulo on ollut mitä on ja olen heräillyt öisin. Jotkut unet ovat olleet välillä häiritseviä, mutta inhottavinta niissä on se, että muistan niistä vain epämiellyttävän olon - itse unen sisältö katoaa heti muististani kun herään.
Parina viime päivänä piirtäminen on alkanut maistua enemmän, mikä on omasta mielestäni ihan hyvä merkki :) Tarkoituksenani olisi myös väsätä jotain pientä sälää myyntiin, saa nähdä onnistuuko.

Mutta, enemmittä puheitta, tässä tulee niitä lupaamiani suhruja :3



Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka edes vilkaisette blogiani. Tietäkää, että olen todella kiitollinen teille <3 Pitäkää huoli itsestänne!
Ensi kertaan! C:

Listening to: Forbidden Friendship
Reading: Liisa Ihmemaassa
Watching: Transformers Prime
Playing: Sims 3
Eating: leipää
Drinking: päärynämehua Mehukatti -tiivisteestä

Tämä on nyt tällainen pikkuraapustus, eikä sisällä oikeastaan mitään kovin erikoista. Halusin vaan kertoa, miten asiat ovat lähteneet nyt rullaamaan.

Kumminkin. Kiitos Henriakille, joka minua patisteli kääntymään ammattiavun puoleen <3 Nyt tällä viikolla alkoi tuntua että raja tulee vastaan, ei vaan jaksa. Lähdin käymään koulun terkkarilla ja kertoilin hieman, ettei oloni ollut ollut ennen hiihtolomaa parhaimmillaan eikä ollut hiihtoloman aikana lähtenyt täysin pois. Nyt pelkään, että se hiihtolomaa edeltänyt aivan kammottava paska olo palaa takaisin, ja kerroin tämän myös terkkarille. Siinä sitten juteltiin hetki ja täytettiin myös masennustesti. Lopulta terkkari sanoi varaavansa minulle jatkoajan, en ole vielä täysin varma ajasta mutta parin viikon sisällä pitäisi olla. Helpottaa jo pelkkä ajatus siitä, että pääsee puhumaan kunnolla niistäkin asioita, jotka ovat jääneet ala-asteelta saakka käsittelemättä - terkkari sanoi, että minun kannattaisi hoitaa nekin pois alta, jos ne kerran edelleenkin vaivaavat ajatuksina ja esim. unissa. Kuten sanottua, koulukiusaaminen jättää jälkensä.

Juttelin eilen yhteensä neljän ihmisen kanssa, ja se on minun asteikollani ja huikea summa. Pari henkilöistä oli sellaisia, joiden kanssa en ole jutellut aikoihin, joten siinäkin mielessä oli kiva käyttää pitkästä aikaa meseä kunnolla. Yleensä avaan sen turhaan ja sitten se roikkuu turhan takia auki koko illan... Toisinaan taas on vain sellainen olo, että haluan vetäytyä, en halua olla yhteydessä tuijottamalla koneen ruutua. Ristiriitaista sinänsä, sillä toisinaan, kun olen vetäytyväinen, kaipaan silti seuraa.

Tänään minulla oli koulussa hyvällä tavalla outo olo. Keskipäivän jälkeen juttelin Choukon kanssa ja iltapäivällä piirsin hänen sekä kolmen muun luokkalaisemme + yhden toisen luokkalaisen kanssa porukalla samalla kun kuunneltiin musiikkia. Tuli myös rupateltua niitä näitä iltapäivän mittaan. Tämä, juuri tämä on se asia, jota toisinaan kaipaan niin kovasti: ollaan vaan porukalla ja puuhaillaan yhdessä, esim. juuri piirretään ja jutellaan. Tänään tunsin, että minut todella hyväksytään. Vaikka edelleen taka-alalla vaani se pelko, että todellisuudessa minusta ei pidetä, niin tänään tunsin oloni kevyeksi ja saatoin ajatella, että jotkut oikeasti tahtovat jutella kanssani eivätkä vieroksu minua. Voin muuten paljastaa, että tämä on ensimmäinen päiväni koko viikolla, kun en itke.

Ehkäpä ne asiat korjaantuisivat. Ja sitä paitsi, sateenkaari ei ilmesty ilman sadekuuroja.

Pitäkää huoli itsestänne, ihmiset! <3 Ja anteeksi, ettei tässä kirjoituksessa ollut piirroksia - ensi kerralla on, lupaan sen!

PS. Vituttaa kun v-kirjaimen alle on jäänyt joku roska ja piti lukea teksti pariin kertaan, ettei mitään v-kirjaimia varmastikaan jää pois :|

Listening to: PewDiePie Song, Muumi-soundtrackeja
Reading: edelleen Soturikaste menossa
Watching: Transformers Animated
Playing: -
Eating: viimeisiä Pockyja Kitaconista
Drinking: toinen tölkki Cocacola Vanillaa

Nämä piirrokset ovat lojuneet koneellani jo jonkin aikaa, enkä ole saanut nyt oikein mitään uutta piirretyksi viime aikojen olotilan takia. Joten ajattelin heittää nämä pois homehtumasta koneeni syövereistä.





Lisäksi olen tehnyt muutamia pikasuttuja. Tiedättekö sen puolen tunnin haasteen? Jos ette, käytännössä se on vain sitä, että foorumilla tms. sovitaan, että piirretään aina edellisen piirtäjän hahmo puolessa tunnissa. Vaikka jäisi kesken, se pitää laittaa sellaisenaan esille.
Tässä pari sellaista:

01, hahmo © Takare
02, hahmo © syaniidikissa
03, hahmo © Cittyy

Tämmöisiä tällä kertaa :)

Listening to: Lionheart, Lost In The Sky, My Hometown Where It Snows
Reading: Soturikaste
Watching: Keroro Gunso
Playing: -
Eating: itsetehtyä Subway -tyyppistä leipää
Drinking: Cocacola Vanillaa

En ole tainnut laitella oikein mitään vakavempia pulinoita blogiini, tai paremminkin sanottuna mitään syvällisempää. Mutta nyt on ollut hieman tympeä ilta ja ottaa pattiin muutama asia, ja tuntuu, että on melkein pakko päästä sanomaan nyt jotain painavaa. Joten jos etsitte jotain hupia tai viihdyttävää, voitte kääntyä jo nyt pois kirjoituksen ääreltä, sillä sitä ei tällä kertaa täältä löydy.

Onko kenelläkään muulla teistä samanlaista tunteidenilmaisuongelmaa kuin minulla tuntuu toisinaan olevan? Kaikilla meillähän on joskus huonoja päiviä, ja sen ymmärtää varsin hyvin. Silloin mikään ei oikein suju, motivaatiota ei saata löytyä nimeksikään tai sitten vain toilailee niin, että viimeisetkin hermot menevät. Joskus sille on syy, joskus se tulee vain sattumanvaraisesti vaikka ulkopuolisen silmin päivä näyttäisi sujuneen loistavasti. Huonoon päivään ei ole parempaa lääkettä kuin lämmin viltti, jokin mukava leffa tai sarja ja kiva kaveri vieressä. Tai jokin pieni puuhailu, johon ei tarvitse niin paljon aivoja, että se tökkisi huonon olon takia (joskus tähän käy piirtäminen, joskus sekään ei suju). Kaikilla meillä on omat keinomme, mutta luultavasti itse kullekin yksi parhaista piristyksistä on hyvä seura.
Äh, anteeksi, nyt aloin jaaritella hieman, en pääse ollenkaan asiaan. Niin, jos sinulla on huono päivä, ja kaipaat seuraa, haluat ehkä ilmaista tämän jollekin saadaksesi tuon seuraasi? Mutta joskus käy niin, että tyytymätön olemus, mököttäväisyys, anova ilme tai jopa vihjaukselliset lauseet eivät riitä kertomaan, että kaikki ei ole hyvin. Tässä kohtaa tietenkin jo sanotaan ääneen, mistä on kyse. Itselläni tässä kohtaa tulee toisinaan ongelma: en uskalla sanoa asiaa ääneen, sillä en halua kuulostaa valittajalta. Käykö teille muille koskaan näin? Lopulta käy usein niin, että yritän "unohtaa" koko asian ja olla kuin huonon päivän oloa ei olisikaan. Mutta ei tympeä olo noin vain pyyhkiydy pois, ja sitten tunnen itseni huonoksi seuraksi, jos olen jonkun kanssa, mutta en uskalla sanoa mitään pelätessäni, että kuulostan vain ärtyneeltä. Ja se on vain omiaan pahentamaan huonoa päivää.
Nykyään olen alkanut uskaltaa ilmaista itseäni painavia asioita avoimemmin, mutta tosi usein tämän jälkeen poden huonoa omatuntoa siitä, että aloin "valittaa". Ja vaikkei se varsinaista valitusta olekaan, tunnen kuitenkin vaivanneeni toisia jo aivan riittämiin. Ja tämä taas aiheuttaa uutta mielipahaa. Toisinaan itseäni alkaa ärsyttää, jos oikein yrittämällä yritän ilmaista varovaisesti mielipahaani eikä sitä kuitenkaan huomata, ja vasta sitten, kun teen jotain todella avoimesti näyttääkseni ärtymistäni, he kysyvät asiaa - mutta enhän minä voi heitä syyttää, eivät he osaa lukea ajatuksia. Sitä paitsi, loukkaisin vain heitä turhaan, jos alkaisin vaahdota siitä, etteivät he ymmärrä minua. Enkä vaadikaan heiltä mitään yli-inhimillisiä voimia, ei keneltäkään voi vaatia sellaista. Tunteiden huomaamattomuus ei ole heidän syynsä, vaan syypää tähän asiaan olen minä itse, joka ei omaa itsevarmuutta tai rohkeutta piirun vertaa.

Mutta, nyt, asiasta toiseen. Olen toisinaan hyvin ristiriitainen sosiaalisuuden suhteen. Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja rakastan toisten seuraa. Pärjään kyllä yksin, mutta nyt, kun yksinäisyyttä on alkanut piisata yli tarpeenkin, toisinaan minulle tulee pakollinen tarve päästä ulos esimerkiksi kaupungille muiden ihmisten seuraan - vaikka liikuskelenkin siellä yksin, pelkkä elämän ja hyörinän näkeminen ympärillä lohduttaa. Niin yksinolo kuin muiden seurassa oleskelu ovat minulle hyvin tärkeitä asioita.
Tänään olin kaupassa, kun näin kahden luokkalaisemme saapuvan myös kauppaan. Tiedättekö mitä tein? Livahdin säälittävästi jonkin hyllyn taakse piiloon aivan kuin olisin mennyt hakemaan jotain, tarkkailin sivusilmällä milloin kyseiset henkilöt olivat kadonneet näköpiiristäni ja vasta sitten uskalsin lähteä liikkeelle. Vaikka olen todella seurallinen, olen myös mahdottoman ujo, ja laimeat yritykseni tutustua muihin luokkatovereihini kuolivat jo ensipäivinäni tässä koulussa. Niinpä en uskalla kohdata luokkani ulkopuolella muita luokkalaisiani, sillä... En tiedä, minusta se tuntuu niin jotenkin kiusalliselta tilanteelta. Minulle tulee aina sellainen olo, että he tuskin haluavat nähdä minua, minun on vain paras liueta paikalta ja päästää heidät siitä vaivasta, että he kohtaisivat minut. Mietin usein, mitäköhän he miettivät minusta: taidan olla heidän näkökulmastaan outo hissuttelija, joka ei koskaan sano mitään. Ja sitähän minä tavallaan olenkin. Mutta en tee sitä tahallani, vaan yksinkertaisesti en osaa toimia siten, että osaisin tuoda itseni johonkin sosiaaliseen tilanteeseen, jossa ei ole itselleni ennestään tuttuja ihmisiä. Toisinaan pelkkä tervehdys kuihtuu jo kurkkuun ja näytän kalalta kuivalla maalla, kun avaan suuni tervehdykseen, mutta saan aikaan vain ujon pihahduksen.

Jos joku tahtookin antaa neuvoja tai vastaavaa, niin kaikkia tällaisia on kokeiltu: "Paranna itseluottamustasi", "Hyppää vaan tilanteeseen ja anna mennä", "Ei siihen auta muu kuin yrittäminen" ja kaikenlainen "Siihen oppii vaan sitä tekemällä, siis sosialisoi". Kaikki ne virheet, joita teen sosiaalisissa tilanteissa, jäävät usein vaivaamaan minua ja sitten siitä tulee kierre, jossa pelkään toistaa niitä virheitä uudelleen. Tällaisia ovat esimerkiksi väärät sanavalinnat, katsekontaktin välttäminen, änkytys, rykäisy väärässä kohtaa, liian lähellä tai kaukana toisesta seisominen... Tämä saattaa kuulostaa nyt puhtaasti hourailulta, mutta nämä asiat oikeasti vaivaavat minua joskus hermoraunioksi saakka. Yksi asia, mikä myös vaikeuttaa tätä, on se, että toisinaan yritän "opetella" sosiaalisia tilanteita etukäteen. Tai ei toisinaan, vaan oikeastaan melkein aina. Alan johdatella mielessäni, miten keskustelu etenee, mitä sanon vastaukseksi aina, miten reagoin toisen sanoihin... Mutta eiväthän keskustelutilanteet koskaan kulje näin kaavamaisesti. Niinpä heti ensikäänteessä, kun tapahtuu jotain, mitä en ole ajatellut etukäteen, menen solmuun ja tilanne kääntyy nurinniskoin minua vastaan. Ja sitten alan änkyttää, hermoilla, tai muuten reagoida epäröivästi, ja sitten tilanne onkin jo mennyt kuralle.

Toisaalta tästä syystä nettikaverit tuntuvat parhailta kavereilta, sillä silloin ei tarvitse stressata kasvokkain kohtaamista. Saa miettiä vaikka minuuttitolkulla sanomisiaan, eikä lipsauta mitään vääriä sanavalintoja - myöskään etäisyydestä toiseen puhujaan, katsekontaktista, hermostuneesta olemuksesta tai mistään vastaavasta ei tarvitse hermoilla. Tämä taas saattaa syödä sosiaalisuuttani muihin tuttuihini ja rappeuttaa yrityksiäni edes yrittää sosialisoitua ja tutustua uusiin ihmisiin, kun aina voi luottaa siihen, että netissä ei tarvitse kärsiä tällaisista ongelmista. Siksi toisinaan saatan pelätä kohdata henkilöä, jonka tuntee vain netin kautta eikä ole kohdannut koskaan eläessään kasvokkain. Tosin, tällaisia tilanteita ei ole onneksi sattunut kohdalle kovin usein.
Tämä kaikki on johtanut siihen, että minulla on vain 1-2 kunnollista ystävää - ja kaikki asuvat kaukana, hyyyvin kaukana. Tämän myötä minulla ei ole arjessani varsinaisesti kaverin kaveria. Joten, arkipäiväni kuluvat täysin yksin enkä pääse viettämään kenenkään kanssa aikaa. Koulussa hyvällä säkällä juttelen toisinaan jollekin, sillä siellä on parisen ihmistä, joille uskallan avata suutani, mutta nämäkin ovat ihmisiä, jotka eivät ole itselleni niin läheisiä, että varsinaisesti "viettäisin aikaa" heidän kanssaan koulun ulkopuolella. Onneksi äiti ja isä soittavat minulle säännöllisesti puheluita, muuten kai menettäisin hiljaisuudessani puhekykyni...
Koska olen tällainen hiljainen hiiri, en siis koskaan käy kaupassa, elokuvissa tai oikeastaan missään kenenkään kanssa. Siksipä oikein kadehdin, kun monissa elokuvissa, sarjoissa ja kirjoissa päähenkilöllä on aina vähintään se yksi ystävä, jonka kanssa tehdään kaikkea kivaa pikkupirskeistä kadullakävely-keskusteluihin. Tämä harmistukseni on jäänyt minulla hetkeksi unholaan, mutta nyt, kun olen alkanut katsella My Little Pony: Friendship Is Magic -sarjaa, nämä tunteet ovat nousseet taas vahvasti pinnalle. Tuo sarja antaa sekä lohtua että kurjaa oloa: minua harmittaa, ettei itselläni ole hengailukavereita lähelläni, mutta vastapainoksi taas eläydyn sarjan tapahtumiin voimakkaasti ja yritän tuntea hahmojen ystävyydentunteita itsekin sarjaa katsoessani.

Ihmistunteet kyllä osaavat olla monimutkainen asia.

...että tällainen raapustus. Anteeksi tosiaan tällainen valivali -tyylinen kirjoitus, ajattelin nyt kerrankin uskaltaa laittaa tällaisen kun yleensä en blogiani näillä täyttele...

(ja btw, tämän kirjoittamiseen meni melkein tunti - taitaa olla uusi ennätys blogikirjoituksen teossa)

Listening to: Ginga Nagareboshi Gin OST
Reading: Humiseva Harju
Watching: My Little Pony: Friendship Is Magic
Playing: Alkupolku 3. luokka
Eating: mansikka-pockyja
Drinking: vettä, koska sattumalta maito on taas loppu

Eli jos kiinnostaa päästä näkemään suomenkielisen Alkupolku 3. luokka -pelin pelailua, klikkaas tätä! :D
Pahoittelen äänen- ja kuvanlaatua. Jos ette tykkää, älkää katsoko, ei ole pakko :'D

Listening to: Parade
Reading: mangaa :3
Watching: PewDiePien videot
Playing: -
Eating: suklaata, jota sain lahjaksi~
Drinking: vettä, koska maito on loppu

(Huom! Tämä kirjoitus sisältää todella paljon valokuvia - varaudu siis, jos sinulla on hidas kone.)

Heipä hei teille kaikille! <3

Eli Kitacon oli viime viikonloppuna, ja myös minä olin siellä :3 Nyt puhelen asiasta hieman piirrosten muodossa.
(koulun skanneri raiskasi hieman kuvien taustaa, mutta kyllä niistä pitäisi saada kumminkin selvää :'D anteeksi paikoittainen epäselvyys, kirjoitin tekstit myöhään illalla)



Että tällaista :3 Kiitos vielä kerran kaikille, ilman teitä ihania ihmisiä tämä con ei olisi ollut niin mahtava <3

Laitan vielä valokuvamateriaalia Kitaconista. En ehtinyt räpsimään cossaajien kuvia tms. yhtään, mutta tässä on myyntipöydästämme kuvia ja tietty myös siitä sarjakuvanäyttelystäni ;)





(Huom! Myyntipöytäkuvat on otettu viime minuuteilla, siksi tuossa on tuo alennuslappu :'D Iskimme viimeisen puolen tunnin ajaksi alennuksen, koska meidän piti lähteä hieman aiemmin.)









Että sellaista. Olen laittanut DeviantARTiin jo magneeteissa ja avaimenperissä käytetyt kuvat, mutta skannasin ennen Kitaconia avaimenperät, joten laitan ne esimerkkinä vielä tähän millaisia avaimenperiä oikeastaan oli kyseessä :3



Lisäksi lätkäisen tähän vielä kuvia tekemistäni magneeteista, kun olin laittanut kaikki tekemäni magneetit jääkaapin oveen :3







Että sellaista :3 Siinäpäs oli valokuvia kerrakseen...

Lisäksi minulla on muutama suhru, mutta kuten varmaankin ymmärrätte, Kitacon vei aikaani enkä ole ehtinyt piirtämään luonnoksia kovinkaan paljoa. Tässä kuitenkin ne hivenet, joita olen tehnyt :D



Tässäpä oli kaikki tältä erää. Toivottavasti teillä muillakin, jotka olitte Kitaconissa, oli hauskaa ja con meni hyvin :3

Näkyillään, ja hyvää kevättä kaikille! <3